lauantai 26. kesäkuuta 2010

Kuulumisia Tukholmasta ja juhannuksenviettoa

Noniin, pari ensimmäistä päivää Tukholmaa selvitty ja nyt olen jo mökillä viettämässä juhannusta kaikessa rauhassa. Oli kyllä semmosta häsläystä tuo koko systeemi että oikein hirvittää.

Mikään ei tietenkään voinut mennä ihan suunnitelmien mukaan, mutta eipä se haittaa vielä kovinkaan. Lähdin päivällä junalla Turkuun, mutta ensin jouduin kävelemään semmoset 4 kilometriä juna-asemalle kun ei paikallisliikenne tietenkään pelannut. Olin samaan aikaan kävellen perillä kun se bussi johon minun piti mennä.

Junamatka sujui sitten mukavasti, ja laivaankin pääsin helposti ja vaivattomasti. Minun piti olla yötä sitten risteilylaivalla, mikä oli yllättävän tuskallista. Laiva kyllä hiljeni hyvissä ajoin, mutta kansimatkustajille varattu nukkumatila ei ollut kovinkaan häävi. Lattiaan oli pultattu tiiviisti riveittään pieniä bussipenkkejä jotka eivät todellakaan soveltuneet nukkumiseen. Kovat, ylöspäin nousevat reunat ja törröttävät käsinojat rajoittivat makaamista, joten vaihdoin usein asentoa sykkyrästä toiseen. Viereisellä rivillä dataajapoika hieman ihmetteli kuinka joku voi nukkua niissä asennoissa. Noh, epämukavuus ei tietenkään riittänyt, vaan laivassa oli myös aivan törkeän kylmä. Väsymys vain pahensi palelua, ja rantauduttuamme oli ihana päästä pois kylmästä paatista raikkaaseen ja lämpimään aamuilmaan.

Sieltä sitten piti etsiä bussi keskustaan, ei muuten ongelma mutta Visa Electron ei kelvannut, kuten ei myöskään käteinen. Jäin ensimmäisestä bussista sitten paitsi kun jouduin etsimään terminaalista tiskin, jolta ostaa lippu. Seuraava bussi onneksi tuli 10 minuutin sisään.

Sitten keplottelin julkisilla kulkuvälineillä itseni CityCentraleniin, jonne minun käskettiin jättämään ison matkalaukkuni, sillä NordJobbin toimistolle niitä ei kuulema saanut tuoda. Jo bussiterminaalissa huomasin tytön, joka teki kaiken samoin kun minä, ja ihmettelin josko hänkin on menossa NordJobbiin. Kaivellessani kartan ja infolaput, huomasimme molemmat että meillä on samat laput, ja päädyimme sitten yhdessä matkaamaan Tukholmassa päästäksemme NordJobbin konttoriin. Kahdet aivot kun ovat aina yhtä parempi vaihtoehto.

Löysimme tiemme konttorille, joka ei kyllä mitenkään merkinnyt olemassaoloaan, rakennus oli jokin yleinen hallintorakennus. Pääsimme perille suunnilleen puoli kahdeksan, ja ensimmäisenä huomasimme ovessa lapun: Aukeaa klo. 9. Kiva. Olimme väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia, joten palasimme katua hieman takaisinpäin ja menimme kahvilaan aamiaiselle. Siinä sitten juttelimme kaikenlaista kello yhdeksään asti, mutta aikaa oli silloinkin vielä paljon tapettavana, sillä infotilaisuus alkoi vasta kymmeneltä. Jäimme siis virastotalon erittäin hienoon ja viralliseen aulaan odottelemaan eväitä syöden ja jutellen.

Kello läheni kymmentä ja istuimme yksin yhä aulassa. Moni pisnesmies katsoi hieman oudoksuvasti kahta nuorta, jotka syövät keksejä ja banaaneja ja naureskelevat. Ehdimme jo hieman epäillä josko olimmekin väärässä paikassa. Onneksi paikalle saapui tyttö ja poika, jotka kysyvät etä olemmeko mekin menossa samaan infotilaisuuteen. Hienoa, meitä oli siis neljä infossa, ja kapsäkit jäivät ihan turhaan lojumaan kalliiseen lokeroon Centraliin. Istuimme ulkona juttelemassa ohjaajan kanssa, ja saimme kaikenlaista käytännön infoa. Lopuksi meidän piti vielä saada avaimet asuntoihin.

Tässäkin vaiheessa tuli melkoinen yllätys, sillä uuden tuttavani kämppis olikin perunut asuntotarpeensa, kun taas minulle ei vaan oltu löydetty vielä asuntoa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, asun nyt siis aamulla tapaamani ihmisen kanssa kaksiossa seuraavat 6 viikkoa. En ihan osannut odottaa tätä, mutta toisaalta mukava kun ei tarvitse yksin olla.

Asun nyt siis Tukholmassa, teologisen oppilaitoksen ja kristillisen oppilaitoksen asuntolassa. Töihin meneminen tulee kestämään noin 40 minuuttia, mutta onneksi olen iltavuorossa. Vieressä on pieni lentokenttä (hihii <3), iso viheralue, sekä hyvät yhteydet kaikkialle Tukholmaan.



Juhannukseksi pääsinkin sitten mökille perheeni kanssa, ja palasin lentäen Tukholmasta Vaasaan. Oli ilmeisesti hyvä sää, sillä ensin olimme 30 minuuttia etuajassa Helsingissä, ja sitten 10 minuuttia etuajassa Vaasassa. Lentäminen oli NIIN paljon mukavempaa, nopeampaa ja kätevämpää kuin junat ja laivat. Harmi että se on kallista lystiä, joten jos joskus pääsen kotiin käymään niin joudun hituroimaan laivalla ja junalla.

Nyt sitten mökillä on jotenkin niin mukava olla, ettei tee mieli lähteä mihinkään. Lettuja on syöty, uimassa käyty ja tukka haisee taas mukavasti iltaisin savulle,  auringolle ja hiekalle. Tämä on sitä kesän parasta aikaa, istua vain hallin nurkalla juoruamassa ja loikoilla.

Bonuksena kuva EFME WebCamista juhannuksena. En kerro kuvan tarinaa.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Tästä se sitten alkaa

Kohta lähden ison kassini kanssa Jyväskylän keskustaan päin vaihtamaan rahaa ja hypätäkseni junaan. Kaipa tämä voisi eräänlaisesta seikkailusta käydä.

Yritän saada jostain nettiyhteyden aina välillä ja kirjoitella kuulumisia, mutta mitään takeita ei ole.

Tässä piristävä kuva kunnes keksin jotain kirjoitettavaa:

Nuo söpöliinit ovat tietenkin muffineja <3

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Tilannepäivitys

Tiistaina iltapäivällä minulla on nyt sitten edessäni Tukholmanmatkan alkutaipale. Vaikka nyt onkin sunnuntai ja ilta, en ole silti saanut aijalliseksi pakata laukkuani...

Nämä tosin olen ehtinyt jo tehdä:
  • Avata pankkitilin Ruotsiin Nordean kautta. Kävi helposti, vaikka Nordean täti ei ensin edes tiennyt että se on mahdollista. Toisaalta jouduin myös avaamaan tilin Suomeen, mutta alle 29-vuotiaille se on ilmaista joten eipä haitannut.
  • Varannut junalippuni ja laivalippuni. Lähtö tiistaina iltapäivällä Jyväskylästä, yötä myöten laivalla Turusta Tukholmaan ja 6.30 sitten perillä. Siinä sitten hieman luppoaikaa, sillä vasta klo. 10.00 alkaa tutustumisjutut.
  • Lähettänyt hekilötietoni Ruotsin veropuljuun. EN löytänyt henkilökohtaista veronumeroa, joten arvelin sen olevan sitten henkilötunnus. Veroprosentiksi luvassa 25%, hyi!
  • Varannut lentoliput juhannukseksi kotiin ja takaisin Tukholmaan. Vanhempani suostuivat sponsoroimaan tämän kotonakäynnin (tyyristä tuo lentäminen, mutta helpompaa kun pääsee suoraan) sillä juhannus yksin Tukholmassa ahdisti melko suuresi jo etukäteen.
Muina asioina olen ehtinyt viedä lasini korjattavaksi, mutta on epävarma voiko niitä edes korjata. Ihan on ollut rampa olo yrittää mökillä pärjätä piilolinssien kanssa. Huomenna sitten paniikinomaista pakkaamista luvassa.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Illan kevennys

On taas parin kuvan aika!



Sille joka ei tunnista ninjahahmoa voin kertoa että tämä söpöliini on Nintendo DS:lle tehdystä pelistä nimeltä Ninja Town. Ja se on juuri noin söpö.

Uwaah~! Panda papanda pandaa go panda~ (katsokaa elokuva nimeltä Panda Go Panda).

Keskustelemisen dynamiikka

Seurasin lähinnä havainnoivana osapuolena melko tunteikasta debattia tänään. Alussa jaksoin kuunnella itse väitteiden sisältöä, mutta jossain vaiheessa huomasin keskittyväni enemmän seuraamaan ihmisten reaktioita ja varsinkin etukäteen valittuja asenteita. Ajattelin tähän ihan omaksi huvikseni purkaa hieman tätä havaintosatoa, jos vaikka tästä oppisi jotain.


Keskustelujen tasapaino vaihtelee paljon keskustelun edessä. Keskustelun alussa osapuolet eivät vielä tiedä toisistaan paljon, joten kysellään paljon ja ollaan kohteliaita, ja ehkä hieman kevyesti väitellään. Osapuolet siis ottivat selvää kuka/keitä heillä on vastassaan.

Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtuu *jotain* joka laukaisee reaktion, ja kaikki kohteliaisuudet katoavat. Yksi väite joka laittaa koko keskustelun epätasapainoon. Tätä ennen keskustelijoiden eleistä pystyi tulkitsemaan kuuntelevaisuutta, mutta tasapainon muututtua tämäkin muuttui.

Keskustelu siirtyi aggressiiviseksi, omien kantojen puolustamiseksi. Eri osapuolista näki, kuinka he valitsivat kantansa kuuntelematta vastapuhujaa kahta sanaa enempää. Ilmeet paljastivat tämän HYVIN selvästi. Kulmakarvojen nostaminen, silmien pyöritteleminen, hämmästyneet eleet ja varsinkin "kaverille" viestiminen oli todella helposti huomattavissa. Samaa kantaa ajavat katsoivat usein toisiaan merkitsevästi, kuin ajattelisivat "tuohan puhuu läpiä päähänsä, älkäämme kuunnelko loppuun koska tässähän ei voi olla mitään järkevää pointtia" jonka jälkeen puheenvuoro keskeytettiin ja toisten päälle puhuttiin. Henkilökohtaisia mielipiteitä ei erotettu ryhmän "virallisista linjauksista" joten vastaisku alkoi lähes poikeukstta lausahduksella "oletteko te nyt oikeasti sitä mieltä, että..." vaikka vain yksi henkilö kertoo mielipiteensä ja ideansa. Jollei ryhmän muut jäsenet puutu keskustelun kulkuun, keskustelu jatkuu kiivaana ja saattaa mennä solvauksiin asti. Tässä keskustelussa onneksi ryhmän hiljaiset kuuntelijat saattoivat puuttua asiaan ja sanoa jotain ohjatakseen debatin oikeille raiteille.

Hetken päästä jopa kiivaimmilla väittelijöillä alkoi valjeta toisen puolen argumenttien pohja, eikä enää väitelty siitä kuinka vain joku on aiheen asiantuntija 30 vuoden kokemuksella ("kuinka voitte väittää tuommosta jos ette tiedä alasta mitään" etc. kun annettiin muutosehdotuksia), vaan pystyttiin konkreettisesti keskustelemaan. Kuitenkin aina välillä sama "minä tiedän parhaiten"-meininki jatku edellä kuvatuin merkein.

Loppua kohden, kun asianyhteys päätyi paljon rennompaan tilaan (eli ulos röökille rennosti) myös keskustelun jyrkkyys väheni vaikka debatti yhä kävi melko kuumana. En valitettavasti seurannut ihan loppuun asti, mutta sen voin sanoa että tämä keskustelu auttoi kyllä hahmottamaan ihmisten välistä kommunikointia ja varsinkin väittelijöille tämä oli hyvää ensiharjoitusta turvallisessa tilanteessa.

Mutta keskustelun paras kohta oli ehdottomasti siinä vaiheessa kun se suurin lamppu syttyi väittelijöillä. Juuri tuo ylempi sitaattimainen kohta laukaistiin vastakysymyksellä "kuinka sitten sinä voit ihan samalla tavalla sanoa tietäväsi mitään minun alastani, jos minä en saa tehdä samanlaisia väitteitä sinun alallesi." (ei suora sitaatti). Kun kaikkihan rakastavat pätemistä.

Eipäs tässä muuta tällä erää.
~Sah

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Jaa että töitä

Ja vielä Tukholmasta ja viime tingassa. Ongelmaksi näyttäisi muodostuvan kaikenlainen byrokratia, sillä ennen lähtöä (joka on siis alle 3 viikon päästä) hoidettua pitää olla muun muuassa:
  • Ruotsalainen henkilötunnus (byrokratiaviive kuukausi - 3 kuukautta)
  • Ruotsalainen pankkitili (tämän voi tosin viimeistellä vasta Ruotsissa, ellen voi Nordean kautta saada myös Ruotsissa toimivaa tiliä) (Ei erillistä byrokratiaviivettä, pankkikortin saaminen ehkä päivän tai kaksi viivettä)
  • Vähintään 10 000 kruunua rahaa asumismenoihin, sillä palkan saa vasta kahden kuukauden kuluttua, eli vasta kun olen jo palannut Suomeen.
  • Yhteydenotto asumisen järjestäjään, Nordjobb takaa asumisen ja vuokrakaton max. 3500 kr. Lisätietoa kämpästä saan myös vasta paikalle päästyäni.
  • Yhteydenotto työnantajaan ja sopiminen ensimmäisistä työvuoroista.
  • Tukholmanmatkan järjestäminen, mieluiten mahdollisimman halvasti.
  • Yhteydenotto Nordjobbiin tulopäivän orientaatioon, joka tietenkin järjestetään vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Saas nähdä miten näihin nyt pääsee sitten. Jos huonosti käy, joudun lähtemään jo torstaina Tukholmaan vain orientaation takia, ja miettiä jokin hätämajoitus pahimmillaan.
Toivon nyt että omat voimat riittävät näiden asioiden hoitamiseen ja byrokraattiseen taisteluun. Suurimmaksi ongelmaksi koituu varmasti rahanpuute (tililläni ei todellakaan ole 10 000 kruunun edestä rahaa nytkään) koska plkan saan vasta lähdettyäni. Siksi toivoisinkin että Nordean kautta voisi saada tilin joka myös toimisi Ruotsissa...

Tätä viestiä kirjoittaessa olen jo näköjään onneksi saanut sähköpostia asunnon hoitajalta, eli en joudu sentään tuntemattomalle lähetteleen viestiä.

Ai niin voi saatana, viikonloppu ennen työn alkamista on juhannus D: Nöööy, saan viivata juhannustanssit ja ämpärikännin listalta yli ja viettää juhannusta yksin kaukana kotoa ;__;

Nyt hajottaa.
Aioin vielä kirjoittaa vaikka kuinka paljon kaikesta mutta potutus kasvoi äärettömäksi.

Parempia päiviä odotellessa
~Sah

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Haaste itselleni vol. 1

Haastan itseni tänä kesänä muuttamaan siisteystapojani. Ukon mukaan se on aina minun syyni että kämppä on sotkuinen (vaikka tiskaan joka toinen päivä ja ukko ei saa imuroitua kuin kerran kolmessa kuukaudessa) joten tapani mukaan näytän väittämälle närhen munat.

Step 1. Vessan täydellinen siivous.
-Hoitui yhdessä illassa kouluhommien jälkeen. Olen itseasiassa siivonnu vessaa muutenkin noin kerran viikossa tai kahdessa, riippuen siitä kuinka paljon on tullut vietettyä kotona aikaa. Nyt tosin tuli seinät ja patterin (yök!) tausta pestyä kans. Kyllä siellä ihan hometta on vaikka KOAS väittää että se olisi vain likaa. Hinkkasin myös suihkutilan lattiasta kaiken töhnän irti ja vahasin muovimaton.

Tulos: Ihanalta tuoksuva vessa joka oli putipuhdas noin kaksi tuntia, kunnes ukko meni suohkuun. Matotatot eivät vieläkään ole tampattuja, sillä sekin on ukon homma, ja lattia oli kahden tunnin jälkeen niin täynnä ukon hiuksia että ällötti. Työnjako siis toteutui omalta osalta yhdessä illassa, nyt noin viikkoa myöhemmin lattia on yhä imuroimatta, pesemättä ja matot tamppaamatta. Lavuaatin pyyhin joka ilta töhnästä ja vessapöntön pesen tarpeen vaatiessa. Tulos siis omalta osalta onnitunutta.

Nyt jos jatkan näin pienellä panoksella päivittäin, ei suuria määriä likaa ehdi kertyä kovinkaan paljon, joten kertasiivoukselta on helppo välttyä melko pitkään.

Translate