Mikään ei tietenkään voinut mennä ihan suunnitelmien mukaan, mutta eipä se haittaa vielä kovinkaan. Lähdin päivällä junalla Turkuun, mutta ensin jouduin kävelemään semmoset 4 kilometriä juna-asemalle kun ei paikallisliikenne tietenkään pelannut. Olin samaan aikaan kävellen perillä kun se bussi johon minun piti mennä.
Junamatka sujui sitten mukavasti, ja laivaankin pääsin helposti ja vaivattomasti. Minun piti olla yötä sitten risteilylaivalla, mikä oli yllättävän tuskallista. Laiva kyllä hiljeni hyvissä ajoin, mutta kansimatkustajille varattu nukkumatila ei ollut kovinkaan häävi. Lattiaan oli pultattu tiiviisti riveittään pieniä bussipenkkejä jotka eivät todellakaan soveltuneet nukkumiseen. Kovat, ylöspäin nousevat reunat ja törröttävät käsinojat rajoittivat makaamista, joten vaihdoin usein asentoa sykkyrästä toiseen. Viereisellä rivillä dataajapoika hieman ihmetteli kuinka joku voi nukkua niissä asennoissa. Noh, epämukavuus ei tietenkään riittänyt, vaan laivassa oli myös aivan törkeän kylmä. Väsymys vain pahensi palelua, ja rantauduttuamme oli ihana päästä pois kylmästä paatista raikkaaseen ja lämpimään aamuilmaan.
Sieltä sitten piti etsiä bussi keskustaan, ei muuten ongelma mutta Visa Electron ei kelvannut, kuten ei myöskään käteinen. Jäin ensimmäisestä bussista sitten paitsi kun jouduin etsimään terminaalista tiskin, jolta ostaa lippu. Seuraava bussi onneksi tuli 10 minuutin sisään.
Sitten keplottelin julkisilla kulkuvälineillä itseni CityCentraleniin, jonne minun käskettiin jättämään ison matkalaukkuni, sillä NordJobbin toimistolle niitä ei kuulema saanut tuoda. Jo bussiterminaalissa huomasin tytön, joka teki kaiken samoin kun minä, ja ihmettelin josko hänkin on menossa NordJobbiin. Kaivellessani kartan ja infolaput, huomasimme molemmat että meillä on samat laput, ja päädyimme sitten yhdessä matkaamaan Tukholmassa päästäksemme NordJobbin konttoriin. Kahdet aivot kun ovat aina yhtä parempi vaihtoehto.
Löysimme tiemme konttorille, joka ei kyllä mitenkään merkinnyt olemassaoloaan, rakennus oli jokin yleinen hallintorakennus. Pääsimme perille suunnilleen puoli kahdeksan, ja ensimmäisenä huomasimme ovessa lapun: Aukeaa klo. 9. Kiva. Olimme väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia, joten palasimme katua hieman takaisinpäin ja menimme kahvilaan aamiaiselle. Siinä sitten juttelimme kaikenlaista kello yhdeksään asti, mutta aikaa oli silloinkin vielä paljon tapettavana, sillä infotilaisuus alkoi vasta kymmeneltä. Jäimme siis virastotalon erittäin hienoon ja viralliseen aulaan odottelemaan eväitä syöden ja jutellen.
Kello läheni kymmentä ja istuimme yksin yhä aulassa. Moni pisnesmies katsoi hieman oudoksuvasti kahta nuorta, jotka syövät keksejä ja banaaneja ja naureskelevat. Ehdimme jo hieman epäillä josko olimmekin väärässä paikassa. Onneksi paikalle saapui tyttö ja poika, jotka kysyvät etä olemmeko mekin menossa samaan infotilaisuuteen. Hienoa, meitä oli siis neljä infossa, ja kapsäkit jäivät ihan turhaan lojumaan kalliiseen lokeroon Centraliin. Istuimme ulkona juttelemassa ohjaajan kanssa, ja saimme kaikenlaista käytännön infoa. Lopuksi meidän piti vielä saada avaimet asuntoihin.
Tässäkin vaiheessa tuli melkoinen yllätys, sillä uuden tuttavani kämppis olikin perunut asuntotarpeensa, kun taas minulle ei vaan oltu löydetty vielä asuntoa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, asun nyt siis aamulla tapaamani ihmisen kanssa kaksiossa seuraavat 6 viikkoa. En ihan osannut odottaa tätä, mutta toisaalta mukava kun ei tarvitse yksin olla.
Asun nyt siis Tukholmassa, teologisen oppilaitoksen ja kristillisen oppilaitoksen asuntolassa. Töihin meneminen tulee kestämään noin 40 minuuttia, mutta onneksi olen iltavuorossa. Vieressä on pieni lentokenttä (hihii <3), iso viheralue, sekä hyvät yhteydet kaikkialle Tukholmaan.
Juhannukseksi pääsinkin sitten mökille perheeni kanssa, ja palasin lentäen Tukholmasta Vaasaan. Oli ilmeisesti hyvä sää, sillä ensin olimme 30 minuuttia etuajassa Helsingissä, ja sitten 10 minuuttia etuajassa Vaasassa. Lentäminen oli NIIN paljon mukavempaa, nopeampaa ja kätevämpää kuin junat ja laivat. Harmi että se on kallista lystiä, joten jos joskus pääsen kotiin käymään niin joudun hituroimaan laivalla ja junalla.
Nyt sitten mökillä on jotenkin niin mukava olla, ettei tee mieli lähteä mihinkään. Lettuja on syöty, uimassa käyty ja tukka haisee taas mukavasti iltaisin savulle, auringolle ja hiekalle. Tämä on sitä kesän parasta aikaa, istua vain hallin nurkalla juoruamassa ja loikoilla.
Bonuksena kuva EFME WebCamista juhannuksena. En kerro kuvan tarinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti